Rakkaudesta ruokaan

9. luokalla mulle tuli vähän kiire miettiä mihin haluun lähtee jatko-opiskelemaan, tai no itseasiassa mitä alaa halusin opiskella, koska tiesin koko ajan et lukio ei todellakaan oo mulle. Oon aina ollu parempi kuvaamataidossa, musiikissa, kotitaloudessa ja liikunnassa kuin reaali-aineissa. Hyvän kielipään oon kumminki periny äitiltä! En ees muista millon olisin saanu 6 - 7 isompaa numeroa matikasta, fysiikasta / kemiasta, historiasta tai mistään lukuaineesta. En oo mikään kirjaviisas ihminen.
Tosiaan 9. luokalla oli pakko alkaa miettiä jatkokoulutusta. Olin sillon tosi kiinnostunu hius-alasta, ja halusin kampaajaks, ja mähän kans hain moneenki eri kouluun hius-alalle. En kummiskaan missään vaiheessa oikeestaan tosi paljon halunnu sille alalle. Ja koska samaiselle alalle on paaaaljon hakijoita, nii en tietenkää päässyt. Taisin samassa haussa hakea kans lähihoitajaks, koska olin kiinnostunu mielenterveys- ja päihde-alasta. En sinnekkään päässyt.
Koska en päässy yhteenkään ammattikouluun, menin 10. luokalle. Siellä sai sit jopa vuoden verran etsiskellä itteään ja löytää paljon uusia mielenkiinnon kohteita.
Kymppiluokalla oli paljon kotitalous-tunteja ja tajusin, että wihii ruuanlaittohan on aika kivaa, enkä ollu siinä paskempi. Joten päätin hakee ravintolakokin koulutukseen ammattikouluun. En muista mihin muualle hain sillon, mutta ekana vaihtoehtona oli Espoon Omnia ja tokana oli tietysti Perho.
Pääsin Omnian pääsykokeisiin ja haastatteluun, joka meni omasta mielestäni hyvin, vaikka jännitin ihan helvetisti. Koko kesän sai odottaa tuloksia, pääseekö vaiko eikö pääse, se oli piinaavaa!
Kunnes sitten yks aamu iskä tuli herättää mua ja sano et lista sisäänpäässeiden oppilaiden nimistä on julkastu Omnian sivuilla. Oikeaa nimilistaa sai ettiä, koska kaikkien Omnian alojen uusien oppilaiden nimilistat oli samassa paikassa, joka on siis saaaatoja nimiä. Noh, sitten ku oikee lista löyty, mun nimi ei ollu siellä. Rupesin tietysti itkemään, koska en ollu päässy mihinkään jatkokoulutukseen, eikä kymppiluokallekkaan ollu mahollista päästä toista kertaa. Lähin omaan huoneeseeni raivoomaan ja itkemään, ja myöhemmin iskä tuli sanoo et olin kattonu ammattiKORKEAkoulun kokki-linjan listaa. Turns out, pääsin sisää!

 

Syksyllä alko koulu ja mua jännitti ihan älyttömästi. Uus koulu, joka oli toisella paikkakunnalla, josta en tuntenut ketään. Kaveri, joka oli myös mun kanssa 10. luokalla tuli tosin myös samaan kouluun, ja onneksi tulikin, muuten mua ois pelottanu vielä enemmän, koska oon tosi ujo uusien ihmisten kanssa. No mutta se ei loppujen lopuksi auttanut, kun se meni eri luokalle kuin minä. Sain onneksi nopeasti uusia kavereita omalta luokalta.

Koulu alko sujua hyvin ja opin paljon uusia asioita ja kaikki oli mielenkiintosta. Oikeestaan koko amiksen eka luokka meni nopeesti ja kavereitten kanssa hengaillessa, se oli hauskaa aikaa.

 

Täysi-ikäisyys koitti tokan luokan puolessa välissä, joten tottakai elämä meni ihan ranttaliksi, koko ajan piti pyöriä baarissa ja juopotella, helvetin hauskoja aikoja ne tietysti oli, mutta koulu tietty kärsi aika pahasti. Kiinnostus lopahti kokonaan ja meinasin lopettaa monta kertaa. Mutta koska melkeinpä kaikki kaverit oli samalla luokalla, joten niitten takia jaksoin sit toisenkin vuoden loppuun, vaikka kursseja ja yks kymmenen viikon työharjoittelu jäi välistä laiskuuden ja silloisen lievän masennuksen takia. Asiaa ei myöskään auttanut se, että muutin pois vanhempien luota myös tokan vuoden loppuvaiheilla. Muutin aika lähelle koulua, eli matka ei ollu niin raastava, mutta laiskuus sen kuin paisui.

Päätin jatkaa vielä vuoden ja käydä ammattikoulun loppuun, koska kaverit ja vanhemmat hokivat mulle, että ei oo mitään järkeä lopettaa tässä vaiheessa. Kolmas vuos meni myös aika laiskasti loppujen lopuksi ja juopotellessa. Pian mulle valkeni et en tuu valmistumaan kolmannen vuoden loppuun mennessä. Huoh, se oli kauheeta tajuta.
Otin itteeni niskasta kiinni ja suoritin olisko ollut seitsemän kurssia noin 2-3 kuukauden aikana, kuten matematiikan, fysiikan ja kemian, ranskan, ruotsin, äidinkielen ja mitähän muita niitä vielä oli. Se oli rankkaa, mutta jälkeenpäin voin olla tosi ylpeä ittestäni. Noitten kurssien jälkeen mulle jäi kaks kymmenen viikon työharjottelua jäljelle, ja yks matikan kurssi, joka piti suorittaa etänä, eli tein tehtävät kotona ja kävin vain kokeessa koululla. Noh, oli kesä... ja loma... suoritinko mä sen matikan? No en tietenkään.

Syksyllä oli tarkotus tehä ne kaks harjoittelua peräkkäin, eli viis kuukautta töissä ilman palkkaa... huoh! Ajattelin että nyt pitää löytää joku kiva työpaikka, et aika menee pikaseen ja piti vielä suorittaa uudestaan se matikka siinä samassa. Onneksi sain työpaikan jo heti kesän alussa nii sitä ei tarvinnu stressata. Töitä sain siis yhestä Espoon Chico'seista. Ihmiset siellä oli tosi kivoja ja sain tehä siellä vaikka mitä kivaa. Aloin näihin aikoihin tutustumaan mun poikaystävään, ja nopeesti me alettiin puhua mun mahdollisesta muutosta Pirkanmaalle jos suhde etenee siihen malliin.
Ystävystyin Chico'sin tyttöjen kans tosi hyvin ja se oli just semmonen idealistinen työpaikka, koska työt oli kivoja ja työkaverit oli kivoja, ja asiakkaat oli kivoja. Ja olisin vielä sillon saanu töitä sieltä, joten muutto Pirkanmaalle tuntu aika kaukaselta.

Sain suoritettua näytöt ja matikan kurssinkin ja sain kuulla, että valmistun jouluna. Se tuntu ihan uskomattomalta! Kaiken sen laiskuuden ja melkein-luovuttamisen jälkeen mä valmistuisin ammattiin! Chico'sissa ollessa ravintola-ala alko tuntua taas omalta ja oikealta ratkasulta, ja aloin taas nauttia ruoanlaitosta. Koska asun yksin, en oikeestaan koskaan laittanu ittelleni mitään ihmeellistä ruokaa, en mä jaksanu panostaa siihen niin paljon kun se tuli vaan mulle. Seurustelun ohessa oon saanu laittaa paljon enemmän ruokaa, koska poikaystävä ei tykkää eikä jaksa laittaa ruokaa (eikä osaa muuta kuin pussiruokia... ei millään pahalla <3), joten sille saa kokkailla. Tykkään sitä mukaa kans panostaa siihen enemmän.

21.12.2013 oli mun valmistujaiset ja sain tutkintotodistuksen, joka oli mulle henkilökohtaisesti hyvä. Juhlista lähettiin suoraan isolla porukalla risteilylle ja siellä tuli biletettyä oikeen kunnolla, ihan mahtava reissu!
Joulu ja uusi vuosi tuli ja meni, ja me päätettiin poikaystävän kanssa mun muutosta Tampereelle päin. Irtisanoin mun kämpän, sain töitä Tampereen keskustasta ihanpa vielä omalta alalta vielä ja ens viikolla olis muutto!
Eilen oli mun valmistujaisjuhlat sukulaisille ja kavereille, kivat ja rauhalliset juhlat! Nyt voin keskittyä mun uuteen elämään! :) <3

PS. Aion alottaa uuden blogin pelkästään ruoasta, ruoanlaitosta ja resepteistä, joten sinne tulee sit juhlien ruokia myös, eli en niitä nyt tähän blogiin laita!