Ystävänpäivä

En oikeastaan oo romanttinen ihminen. Tykkään pienistä romanttisista eleistä, kuten kun toinen tekee sulle vaikka ihan vaan voileivän tai tiskaa sun puolesta. Semmoset romanttiset kynttiläillalliset ruusujen kera saa mun olon vaan lähinnä epämukavaksi. En osais olla sellain herkkänä ja asiallisesti. Pakonomainen tunne saa mut sanomaan "perse" tai jonkun kirosanan. Vaikka tyttöjen romanttisia komedioita on ihan kiva joskus katella, niin en vaan oo semmonen ihminen.
Siksipä päätettiin poikaystävän kanssa viettää ystävänpäivää olla viettämättä sitä. Kaikkialla olis kuitenkin ollut ihan täyttä kuhertelevia pareja ja ahihi. Ajateltiin, että meidän "romanttinen" ystävänpäivä on Diablo, Dead Rising 2 ja kaljaa.
Noh, olin tässä koneella meikittä ja hiukset sekasin perjantaina, kun poikaystävä tuli töistä kotiin ja käski mun meikata, koska me lähetään Tampereen keskustaan. Mjahas, sinne meni meidän "romanttinen" peli-ilta. Syy tähän oli se, että olin pari päivää aikasemmin sanonu, että meiän pitäs tehä joku ilta jotain yhdessä. Oltas varmaan joka tapauksessa lähetty johonkin, vaikka ei olis ystävänpäivä ollutkaan.

Päädyttiin pyörimään keskustassa aika kauankin ja päätettiin mennä Amarilloon syömään, koska mä en oo aikasemmin siellä syöny, oon vaan juonu, hups! Siel oli viis porukkaa ennen meitä jonottamassa pöytää, joten päätettiin jättää välistä.
Käppäiltiin Tampereen Siperiaan ja syötiin Speakeasyssa. Ikinä kuullukkaan koko paikasta, mut se oli tosi ihana paikka! Tumma ja kodikas, just mun makuun!
Ja pakko vielä mainostaa niitten ah niin ihanaa caesar-salaattia. Mä rakastan caesar-salaattia ja oon sen myötä syönyt sitä todella monessa eri paikassa, puhutaan nyt about kymmenestä eri paikasta! Ja Speakeasyn salaatti oli kyllä yks parhaista, meni mun top 3:seen, om nom!

 Kuva Speakeasyn omilta sivuilta

Täs mä vallottamassa Tamperetta!